Kotiuduttiin tänään juhannuksen vietosta, joka alkoi osaltamme jo itse asiassa viime tiistaina. Suuntana oli mieheni ja minun lapsuusmaisemat pohjanmaalla ja vierailimme kummankin vanhempien luona. Tosi ihana ja kiva reissu, on syöty ja saunottu ja valvottu ja nähty ihmisiä, joiden tapaamisesta oli ehtinyt kulua jo todella (liian) pitkä aika. Mahat pömpöttäen saapui tämä perhe illansuussa kotiin, vielä ehtii paastota ensi viikon ennen Kyproksen matkaa :D
Tiedättekös että olen luonteeltani sellainen kaikki-heti-mulle-nyt-tyyppiä? Vielä kotona (siis vanhempieni luona asuessani) sain usein erilaisia inspiraatioita muun muassa siivoukseen liittyen. Yleensä nämä inspiraatiot iskivät siinä yhdeksän jälkeen illalla, saatoin siivota huoneeni lattiasta kattoon, muuttaa järjestystä ja joskus jopa ylipuhuin pikkuveljeni vaihtamaan kanssani huonetta. Tämän kaiken piti tapahtua sillä siunaaman hetkellä. Yleensä se kyllä onnistuikin :p. No olen edelleen samanlainen, nykyinen asumismuoto (kerrostalo) ja nukkuvat lapset asettavat tiettyjä rajoituksia tälläisille iltariehumisille, mutta eniten saan aikaan silloin kuin muilla alkaa jo silmät lupata ja katse hakeutua sängyn suuntaan. Asiaa kannaltani ei tietenkään helpota se, että toteutan näitä oikkuja omien yöunienkin uhalla, lapset pitävät nimittäin oikein hyvin huolta siitä että tässä perheessä noustaan sängystä aamuisin viimeistään 7.30, yleensä kyllä vielä aika paljon aiemminkin. Tämän pitkän johdannon jälkeen päästään itse asiaan, eli mekkoon/tunikaan jonka tein äidilleni yön alkutunteina. Käytiin alkuillasta juuri ennen sulkeutumisaikaa paikallisessa kangaskaupassa, josta mukaan tarttui muun muassa ihanaa kesäistä kukkakangasta ja muutaman saumansurautuksen jälkeen lopputulos oli tämänlainen:
Kaava mukaili vähän niinkuin
tätä, mutta taitaa olla loppujen lopuksi enemmän ja vähemmän vapaasti leikelty /ommeltu. Koska äitini kangaskätköistä ei löytynyt valkoista trikoota tai muuta mekkoon sopivaa yläosamateriaalia, niin eiköhän uhrattu äidin yksi pitkähihainen trikoopaita. Tuli muuten käytettyä koko paita aika tehokkaasti. Laiskana ratkojana (kun sitä ratkomista yleensäkin saa koko ajan tehdä) ajateltiin äidin kanssa, että jätetään tuo paidan etumuksen röyhelö niille sijoilleen ja tehdään siitä tuo etukappale, siitähän tulikin tosi kiva! Olisi ollut ilman tuota hörhelöä aika tylsä, vai mitä? Ihan sattumalta löytyi vielä noiden violettien kukkien väristä vinonauhaa joilla sai surautella mekon helman :) Samalle ompelukerralla surautin myös topit itselleni ja pikkusiskolleni, mutta niistä ei ole nyt kuvaa tähän hätään.
Ja kun vauhtiin pääsin, niin seuraavana aamuna oli pakko ommella vielä tällänen pussukka, äidille sekin :) Kaikki materiaali löytyi äidin jemmoista, joten näiden alkuperästä en osaa sanoa mitään.
