Vappua!

Hyvää vappua vaan kaikille, meillä sitä ei sen kummemmin juhlita. Lapsilla oli eilen päiväkodissa ohjelmaa ja saivat pukeutua, Sisu oli ninja ja Lila mehiläinen.

Tänään käytiin jo melkein perinteeksi muodostuneella vappukävelyllä Helsingin keskustassa. Sää oli vapun tyyliin hyvin epävakaa, välillä tuli vettä ja lähtiessä yritti jo aurinkokin paistaa. Lilalle koko kävelystä ei jäänyt minkäänlaista muistikuvaa, nukkui koko matkan autuaasti. Tarkoitus oli käydä Makasiiniterminaalissa kahvilla, mutta kas, se oli kahvila kiinni ja eiku takasin kotia kohti.

Isi ja Sisu lähti ajelemaan ja minä jäin Lilan kanssa viettämään "tyttöjen iltaa", johon kuuluu tietysti jalkahoito rasvoineen kaikkineen ;)

Tähän äitiin on yrittänyt vähän iskeä joku ilkeämielinen virus, buranalla vähän taltuteltu ja nyt alkaa olla olo melko normaali, tai ainakin niin normaali kuin sen voi kuvitella olevan ;)

Pienen yllärin voisin tähän vielä kertoa jos joku ei vielä tiedä; me ollaan muuttamassa kuunvaihteessa ihan omaan taloon, melkein maalle. Tai no näin pääkaupunkilaisittain voi sanoa että IHAN maalle :) Kovasti jo kädet syyhyää päästä tekemään sitä pikku pintaremppaa ja kaikkea ihanaa puutarhan kanssa, voitte olla varmoja että nämä asiat näkyy myös täällä blogin puolella :)!!

Kurkistus makkariin

Meidän makkari on saanut värityksensä ihan sattumalta; verhot ostin jo kauan sitten Ikeasta, matto on äitin tekemä ja jo muutaman vuoden vanha, päiväpeiton ostin pikaostoksena joulun jälkeen Ikeasta kun oli tarjouksessa ja nuo koristetyynyt on appivanhemmilta joululahjaksi saatuja. Tyynyjen toisella puolella on Sisusta ja Lilasta "kangasvalokuvat" ja on kiva miten voi oman fiiliksen mukaan pitää joko kuvat esillä tai sitten niinkun tässä kuvassa alaspäin käännettyinä. Seinällä oleva tarrateksti on ostettu kauan sitten Kauhajoen Halpa-Hallista :) Eikä tarvi varmaan mainita mistä tuo valkoinen hylly on peräisin? Niin, Ikeastahan sekin.

Tällä ristipistotyöllä on ihana tarina; äiti sen toi tuossa vuoden vaihteessa ja mietin että onpas tutunnäköinen. Ei ollut pelkkää kuvitelmaa, vaan tuo työ on ollut meillä kotona niin kauan kuin jaksan muistaa. Se oli keskeneräisenä aina äitin käsitöiden joukossa, niin monta kertaa kun niitä kangaspaloja ja lankoja tulikin sieltä piirongista kaiveltua. Äiti oli ostanut tuon työn silloin kun minä olen ollut vauva, tarkoitus on ollut että olisi tehnyt sen minulle. Jostain syystä ei sitten saanut valmiiksi sitä silloin, taisi jo välillä unohtaakin koko asian. Kun odotin Sisua niin äiti oli tehnyt työn valmiiksi sillä ajatuksella, että jos meille tulee tyttö niin antaa tuon vauvalahjaksi. No ei tullut tyttöä, mutta nyt pääsi sitten taulu arvoiseensä käyttöön kun riippuu seinällä Lilan sängyn päällä :)

Viikonloppufiiliksiä

Miksi mikään säilytystila ei ikinä riitä? Mä voisin perustaa jonku oman kirpparin tai jotain noiden vaatteiden, kenkien, laukkujen ym. takia. Tänään kaivoin komerosta omia vaatteita, jotka ennen raskausaikoja sinne olen jemmannut. Niitä kuulkaas onkin sitten aikamoinen määrä! Niillä vaatettais pienen kylän jossain Afrikassa. Ongelmani ei taida olla ainutlaatuinen, mutta lisätkää siihen saman verran pieneksi jääneitä lastenvaatteita, talvitakit, haalarit.. Niitä olen onneksi aika hyvällä menestyksellä saanut kirpparin kautta karsittua, mutta silti niitä on vielä paaljon! Ongelma ei ainakaan ratkea sillä, että olen laittanut vaatevarastoani uusiksi tässä muutaman kuukauden sisällä. Ostelen tosi harvoin itselleni mitään, mutta sitten kun ostan niin tulee hankittua kerralla vähän enemmän ja taas jää varastoon ne vanhat, koska "ehkä mä vielä käytän näitä..".  Pelkästään mun kenkiä on pari isoa pahvilaatikollista tuolla kellarikomerossa. Ensi viikon ohjelmaani kuuluukin käydä kaikki varastot ja kaapit läpi ja karsia todella rankalla kädellä. Saa siis tulla penkomaan, annan ihan ilmaiseksi jos joku tulee hakemaan! Kaikki mitä en laitettua eteenpäin vien jätesäkissä Uffin keräyslaatikkoon, menee ainakin hyötykäyttöön.

Kun nyt päästiin näihin vaateasioihin, niin käytiin perjantain HopLop-reissulla Jumbossa ja kävin eka kertaa BikBokin myymälässä ja täytyy sanoa että oli kyllä positiivinen visiitti. Näitä liikkeitä ei taida olla vielä kovin montaa Suomessa, ilmeisesti ainoastaan suurimmissa kaupungeissa. Vinkkasin ukkokullalleni että vaimo olisi kovin iloinen jos saisi tälläisen neuletakin ja kas, niin se nyt ilahduttaa olemassaolollaan jo valmiiksi täyttä vaatekaappiani :)

HopLopissa käytiin siis perjantaina ja Sisu oli taas elementissään, ei mitään mahdollisuutta pysyä sen perässä! Yritin kyllä, mutta kun poika on jo hävinnyt näköpiiristä ja itse olet konttaamassa jossain putkessa ja perässä neljä kärsimätöntä lasta odottamassa että "mene nyt täti pois edestä" niin on ihan reilua olla tukkimatta sinne. Ylipäätään jo aika hurja kokemus laskea jostain isosta liukumäestä ja huomata että massa lisää vauhtia aika oleellisesti. Lisäksi olet vielä laskun jälkeen sähköinen kuin ankerias, kun mäet ym. on muovia. Varmaan olisin hohtanut pimeässä...

Aikaisemmassa postauksessani lupasin laittaa ompelemistani pipoista kuvia ja tässä ne nyt tulee:

Tuo mun pipo ei kyllä taida jäädä omaan käyttöön, kun kaupassa katsoin kankaan värin enemmän luonnonvalkoiseksi mutta onkin aika kirkas valkoinen -ei sovi mulle väriltään ollenkaan! Lilan piposka on tehty mun vanhasta topista.

Ja tässä vielä olkkarin uutta ilmettä keltaisen verhon muodossa, ei ihan noin silmille hyppäävä ole tuo keltainen luonnossa, kamera vähän vääristää. Nuo sivuverhot on oikeasti tummanruskeat vaikka kuvassa aika mustilta näyttävätkin. Pitäis varmaan kehittää joku pikkujuttu noihin verhoihin vielä ettei näytä siltä että ne vaan "roikkuu" :)

Keltaista, kaasuista, keväistä keskiviikkoa

Keltainen on ollut päivän väri, niin auringonpaisteen, verhojen ja oman mielenkin suhteen :) Ostin tänään keltaista ilmettä olkkariin, vielä kun sen saisi ripustettua sinne ikkunaan. Ripustaminenhan on siis ihan helppo juttu, mutta se silityspuoli joka pitäisi ensin hoitaa on jotenkin hankalaa... ;) Tiedän mitä teille ensimmäisenä tulee tuosta kaasu-sanasta mieleen, mutta nyt tarkoitan ihan Sodastreameria joka me tänään hankittiin Kodin1:n kivasta alesta, nyt on Sisu saanut sitten kauan kaipaamaansa "kaasuvettä" ja vielä "tipulilasista", ts. Angry Bird-sellaisesta. Aamupäivästä huristelin pari ruttupipoa ompelukoneella, toisen itselle ihan harjoituskappaleena ja toisen Sisun kummitäti-Annelle. Unohdin kuvata sen Annen pipon, mutta siitä tuli paljon hienompi kuin omastani, josta siitäkään ei kyllä tällä hetkellä ole vielä kuvaa. Laittelen kuvaa pipoista ja verhoista jossain vaiheessa, tähän loppuun muutama kuva lasten touhuista.

Pienet edellä ja suuret perässä, vai miten se oli? :)

Mukavaa maanantaita

Täällä oikein sämpyläntuoksuinen äiti tänään, ihan voin kertoa etten muista edes koska viimeksi oon sämpylöitä leiponut! Nyt vaan jotenkin iski inspiraatio ja ei muuta ku äitille soittamaan ja kysymään sitä hyvää ohjetta. Onneksi kerrankin olin fiksu ja tajusin, että mun ei ehkä kannata alkaa leipoa sitä reseptin mukaista 2,5 litran taikinaa, pakastimen koko kuitenkin rajoittaa aika paljon ja olis pian pitänyt jakaa naapureille puolet leipomuksista :) Puolitin siis ohjeen ja tässä lopputulos:

Tässä sitä on taas viikonloppu hurahtanut vauhdilla ohi, perjantai meni enemmän ja vähemmän sekavissa fiiliksissä, kun jouduin tehdä pienen visiitin tuonne Meilahden päivystyspolille ja meinasi olla kyse vähän vakavammastakin asiasta. Onneksi kaikki kuitenkin hyvin ja nyt voin ainakin todistettavasti kertoa ettei mun päässä ole mitään vikaa :) Lauantai meni siivouksen merkeissä ja eilen käytiin hankkimassa pimennysrullaverhot meidän makkariin ja Sisun huoneeseen. Ajatus oli että jos ne vähän pidentäisivät noiden muksujen unia aamusta, nykyään kun meillä noustaan heti kun kukko on kiekaissu, tänä aamuna Sisu aloitti kyllä jo neljän aikaan laulamalla mutta sain sen vielä onneksi nukkumaan! Tuolla se sama poika vieläkin huutelee sängystään... Ai niin, kyllä sai taas nauraa kun Sisu huusi pöntöllä istuessaan että "äitiii, Sisu rännipesu!" Nyt menee kyllä ihan isin piikkiin, samoin kuin kaikki pierujututkin; kaupassa yksi päivä tämä pikkumies ilmoitti kovaan ääneen että "Sisua pietettää". Samaan kategoriaan voi laittaa melkein vielä sen, kun naisten alusvaateosaston kohdalla ostoskärryistä pieni käsi osoittaa mallinukkea ja kuuluu kirkas ääni että "Isi kato, TISSIT!"

Kevättää

Aurinko on taas ilahduttanut paisteellaan lähes koko alkuviikon, pienenä pahana siinä sivussa kyllä ihan järjettömän kylmä tuuli vaikka lämpöasteita onkin ollut. Mistä tietää että kevät tulee? Yksi varma merkki on se, että postilaatikko paukkuu joka päivä mainoksia "kevätuutuuksista" ja kas kun ei jo puutarhakalusteita kasailla kauppojen pihoille kun ensimmäiset pisarat tippuu räystäistä :) Kaikkein varmimmin sen kuitenkin tietää siitä, että ikkunat on vaan ihan hirveän likaiset ja tekee todella pahaa katsoa miten pöly leijailee huoneilmassa ja hakeutuu hanakasti etenkin niille tummille pinnoille jääden niihin ilkkumaan että "hähää, eilenpä just pyyhit pölyt". Ikkunanpesu ei tässä asunnossa ole todellakaan siitä helpoimmasta päästä, ensinnäkin on rikos edes ylipäänsä suunnitella tämän kokoluokan ikkunoita, toiseksi ne ainakin pitäisi kieltää tälläisistä taloista ja kolmanneksi koko ikkunan (sen tosi ison siis) avaaminen kerrostalon ylimmässä kerroksessa, tuolille nouseminen ja sen ikkunan pe-se-mi-nen on ihan masokistin hommaa. No, en nyt ihan heti ole pesemässä noita ikkunoita, ehkä sitten ku katu- ja siitepölykausi on ohi.

Sisu on pikku lehtimies, selaa hartaudella läpi kaikki mahdolliset mainokset mitä postimies meille kantaa. Tällä viikolla tuli Anttilan mainoslehti, sitä hetken selattuaan tuli mun luo, käänteli sivuja ja löysi etsimänsä "Äiti kato, Sisu tykkää! Pookupyötä, kypätä päähän äiti työntää vauhtia". Kuvassa jota Sisu näytti, oli pieni 12" vihreä apupyörällinen polkupyörä sillä kahvalla (?) josta voi aikuinen tarvittaessa auttaa/ohjata tms. Niin oli tärkeä mainos, että sivu piti repiä ja laittaa teipillä pikkumiehen vaatekaapin oveen kiinni. Erityisen hauskaksi tämän asian tekee se, että me ei olla Sisulle sen kummemmin puhuttu pyöristä, kypäristä tms. mitään, kun ei ole vielä ollut ajankohtaista, mutta silti poika tiesi jopa sen työntökahvan merkityksen :) Yllätys ja riemu oli käsinkosketeltavaa kun isi eilen, Sisun nimipäivänä, töistä tultuaan toi mukanaan ihan oikean pienen ja vihreän pikkupoikien crossipyörän:

Nimipäivistä puheenollen, kummankaan lapsen nimi ei ole nimipäiväkalenterissa, mutta puuttuupa sieltä aika monta muutakin käytössä olevaa nimeä. Netistä jossain vaiheessa ongin käsiini tiedot että Sisun päivää juhlitaan Tarmon päivänä, nimet kun ovat adjektiivisilta ominaisuuksiltaan samankaltaisia. Lilan päivä taas, yllätys yllätys, on vain päivää ennen Sisun nimipäivää eli 5.3. Silloin juhlii nimiään Lailat :) Pikku-Lila vietti siis toissapäivänä ensimmäistä nimipäiväänsä. Sisun kummitäti muisti eilen kumpaakin nimpparisankaria pienellä kirjapaketilla, kiitos!

Lila on ollut tänään ihmeen väsynyt, päiväunia on nukkunut monet ja nekin normaalia pidemmät. Nyt iltapala-aikaan paljastui syy tälle kummalliselle ilmiölle, kuumemittari kainaloon ja kappas, lähemmäs 39 kuumetta :( Sinne se pieni meni nyt Buranan ja maitopullon voimin nukkumaan, toivottavasti aamulla on jo parempi.

Laiska viikonloppu

Äiti ja isi rentoilee

Eihän me muuten laiskoja oltaisi oltu, mutta kun väki on edelleen puolikuntoista niin ei viitsi ihan varta vasten lähteä repimään. Tai no isi ja poika kävivät reippailemassa pulkalla tänään ulkona, minä ja Lila ollaan vaan möllötetty. Nyt kun alkaa olla reilu viikko siitä kun olen ulkoillut muutenkin kuin koti-auto-kauppa-koti-välin, niin alkaa tuo päänuppi huutaa jo aika korkealta ja kovaa. Ei etteikö se muutenkin olisi enemmän tai vähemmän sekaisin, mutta tänään alkoi jo tuntua siltä että olisi ihan kiva nähdä ihmisiä ja olla sosiaalinen muutakin kuin netin kautta. Sen verran asiasta ehdin jo intoilla, että olin jo tarttumassa puhelimeen soittaakseni Sisun kummeja kylään, kunnes muistin että ei niin kauan aikaa sitten tässä perheessä oksennettiin, ripuloitiin ja oltiin muutenkin melko kipeitä - tämä seinien tuijottelu saa aikaan sen että alle vuorokauden takaiset tapahtumat tuntuvat jo hyyyvin kaukaisilta asioilta.

Uhmaa kuuluu tähän(kin) viikonloppuun oikeinkin paljon, jännä miten välillä on niin tosi hyviä päiviä ja välillä riittää se, että katsoo tätä pikkuherraa väärällä ilmeellä (tai välillä jo pelkkä katsominenkin on paha juttu). Tämän viikonlopun hauskuutta on ollut "vie siskolta lelut ihan vaan opetusmielessä". Ihmettelin tuossa kun Sisu ramppasi edes takaisin, mutta ajattelin sitten että kerrankin kun yksin viihtyy ja leikkii niin.. No kohta tuo juttu sitten selvisi, kun Lila alkoi huutaa vaativalla äänellä olkkarissa jonne jätin sen lelujensa keskelle leikkimään. Lila oli edelleen samassa paikassa mutta lelut olivat kadonneet, ihan olivat siirtyneet sinne olkkarin perimmäiseen nurkkaan, josta Sisu hallinoi tilannetta: "Lilaa, opettelee ryömimään". Lila siis osaa kyllä ryömiä, mutta on kovin tarkka siitä minkä asian vuoksi näkee vaivaa. Tämä isoveljen opetusmielessä kehittämä tilanne ei neitiä miellyttänyt. On ihana huomata miten paljon Sisu näyttää Lilasta välittävän vaikka kiusaa välillä tekeekin; tänäänkin ulkoa tultuaan ja Lilan herättyä päiväunilta meni ensimmäisenä kertomaan Lilalle kaiken mitä oli isin kanssa ulkona tehnyt :)

Muistin koko laskiaisen vasta eilen illalla ja koska hiivaa ei kaapista löytynyt ja jauhotkin aika vähissä niin..Turha vääntää mitään syitä, joten kerrottakoon että leipominen ei ole mun juttu ollenkaan, ruuanlaitto tulee hyvänä kakkosena, mutta siinä olen kunnostautunut vähän pakon edessä nyt lasten myötä. Onneksi kaupasta saa paistovalmiita pullia ;)

Tilannekuvaa eiliseltä