Vanhenin eilen vuodella ja sain mieheltäni lahjaksi sykemittarikellon, tai mikä nyt onkaan oikea nimitys tuolle härvelille joka on niin pitkälle kehittynyt, että varmaan siihen voi ohjelmoida jotain kotitöitäkin... Olin siis joskus ohimennen maininnut, että tälläinen kapine olisi oikein mieluinen ja kyllä ne kuulkaa miehetkin joskus meitä naisia kuuntelee näköjään :) Tekniikan ylimpänä ystävänä puolisoni osti minulle paitsi tämän kellon (siihen kuuluu myös se "hihna" joka kiinnitetään rinnan ympäri ja joka varmaan tällä tekniikan kehitysvauhdilla pian myös tarvittaessa elvyttää kuntoilijapoloisen lenkkipolun varrella) niin myös toisenlaisen hihnan joka kommunikoi suoraan oman älypuhelimeni kanssa. Tuo laite mittaa sykkeen, kalorit, lenkin tai harjoituksen pituuden ja esimerkiksi tallentaa GPS:ää käyttäen lenkkireittini kartalle. Huhhuh, kyllä on taas opeteltavaa! Kyllä mä eilen tässä kotona treenatessa jo testasin ja hienosti toimi siltä osin mitä osasin käyttää.
Tässä vähän kökköä kuvaa
Kelpaa äiteen kuntoilla!
Ja kelpaa kyllä muutenkin, koska tuloksiakin näkyy sekä vaakaa katsoessa ja siellä pahimmassa paikassa eli kaupan sovituskopissa. Tai edelleen se sovituskopin kelmeä valo ja valtavat ihan tosi paljon suurentavat peilit ovat mun mielestä kuluttajien harhaanjohtamista, mutta minä kuulkaas ostin tänään kaksi kokoa pienemmät farkut kuin mitä ennen raskausaikojakaan olen käyttänyt! Tämä motivoi jatkamaan samalla tavalla :) Farkkujen lisäksi innostuin ostamaan pari paitaa, enpäs edes muista koska olen viimeksi näin satsannut itseeni? :)
Tänään illansuussa kävin vielä Sisun kanssa viemässä Sisun omatekoisen kortin kummeilleen, kummitäti sai kortin lisäksi virkatun tiskirätin (ihana ystävänpäivälahja "pyyhi sä vaan niitä pölyjä"). Siinä kahvitellessa tuli kummisetäkin, eli mieheni veli, kotiin ja toi mukanaan pari iiihanaa tulppaanikimppua joista toinen kulkeutui meille ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti