Hupparia en sitten olekaa tehny kun kerran aiemmin ja siitäkin on jo aikaa varmaan 15 vuotta ja siinä ei ollut vetoketjua. No ei tässäkään hupparissa toi vetoketju ollut haaste verrattuna pariin muuhun "pura kolme kertaa ja ompele taas väärin kiinni"-kohtaan. Yleensä teen ompelukset yhdeltä istumalta valmiiksi, mutta tämän kanssa vietin pari iltaa.. Ihan oikeasti ei ollut kyse mun hermoista ja niiden sietokyvyn ylittymisestä, vaan siitä että meillä lapset kitisi kumpikin enemmän ja vähemmän sillon kun eka iltaa tätä yritin ommella :) Vihreä paita valmistui sitten vähän ku kylkiäisenä tän hupparin perään ja kummankin kaavat on Ottobren uusimmasta lastennumerosta ja toki hieman itse muokattuna.
Arvatkaa mitä seuraavaksi aion tehdä? No vetää endorfiinipöllyt ja vähän kototreenata :) Eilen tein eka kertaa lenkin tuon toisen lahjaksi saadun "kuntomittarin" kanssa ja oli kyllä tälläselle erittäin kilpailuhenkiselle ihmiselle tosi hyväksi havaittu hankinta! Tarkennan vielä että kilpailuhenkinen sen suhteen, että aina pitää vetää paremmin kuin oikeastaan rahkeet riittäis ja joka kerta jollain tavalla itsensä ylittäen. Yksinään lenkkeily on muuten aika tylsää, mutta kun alkaa tuijottaa kertyviä kilometrejä, matka-aikaa, kalorikulutusta ja sykevaihtelua niin johan hujahtaa lenkki ihan silmissä! Koko idean pointtihan on siinä, että ei saa mennä liian lujaa mutta ei myöskään liian hitaasti ;)
Tosi ihana huppari! :D
VastaaPoista